Updating

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua mitään. Ei ole periaatteessa oikein ollutkaan mitään, mistä kummoisesti kirjoitella.

Kesä meni, syksy tuli ja jaksoni pajalla päättyi. Aloitin opiskelun/kuntouttavan työtoiminnan 18.8.2014 eli kolmisen viikkoa sitten kohta. Opiskeluni on takkuillut aika paljon, kiusaaminen on taas osa elämääni mutta keskeyttäminen on tehty hankalaksi. Seiso päälläsi vaikka marraskuun 20. Päivään asti, tai saa 5 kuukauden karenssi, hmm.... Vaikeaa. Olisin kyllä mieluusti jättänyt kiusaamisjutut taakseni, vaan ne seuraa kuin hai laivaa. 

Siksipä nykyään sitten raskas koulu vaatii raskaat huvit, ja eräs tämän kaupungin suosittu juottola on muodostunut viikonloppujen vieton keskiöksi. Ja alkoholi muutoinkin. On tullut oltua paljon menossa, kesällä kipaisin myös Tallinnan näkemässä, ekaa kertaa elämässäni, oli mukava olla laivalla pitkästä aikaa.. 

Nykyään väsyttää kovasti, tuntuu kyllä tuo määrä mitä tekee sekä jaloissa ertä käsissä, joten jos ei tuo koulu muuta hyvää anna niin toivottavasti ees vähän habaa.. :P olen ohjaajalle vikissyt harva se päivä mitä mieltä olen mistäkin, maanantaina nyt sitten on semmoineb keskusteluhässäkkä, jossa juttelen asioita halki ohjaajan yms. Kera. 

En odota innolla. 

Viimeinen lomapäivä.

Sinne meni viheltäen kesälomani. 3 viikkoa, kuin hujauksessa. Hetki sitten "itkettiin", että mitä sitä lomallaansa tekee, miten sitä saa ajan kulumaan, kun ei ole pajaa? - No yllättävän hyvinhän se meni, tuli uitua paljon, grillattua, juotua (................) ja oltua menossa, kotosalla en ollut juuri mitään. Siitä kiitän/syytän tätä hellemäärää jota on nyt riittänyt.

Huomenna siis kutsuu jälleen Nekala, Viinikankatu 57, Nuorten Sillan Startti kello 8.30 ^^
Toivottavasti tänään tulee hyvin uni, koska rytmi on mennyt ihan perseelleen loman aikana (no yllättävää?!). Heräsin tänäänkin joskus viiden maissa mentyäni kahdentoista kieppeillä nukkumaan, ja siinä 15 min olin hereillä, kunnes nukutti taas, ja heräsin uudelleen 10:35. Muista nukkumaanmenoajoista loman aikana en viitsi ees mainita, tämä on sieltä semi hyväksyttävimmästä päästä.
Olen silti tyytyväinen, että tämä kesäloma meni tiettyejn asioiden varjostamisesta huolimatta näinkin ok- ensi vuonna lomaa ei sitten välttämättä olekaan. Se riippuu vähän asioista joihin en välttämättä itse voi vaikuttaa, mutta ainakin ensi vuonna mulla on hiihto-lomat ja syyslomat, laihana lohtuna.

Nyt tässä olen mutustellut pizzaa, avaan kohta yhden grrrrrrrrrrpalo-lonkeron ja voisin kokeilla, olisiko Netflix tänään suopealla tuulella ja antaisi mun katsoa sielä leffaa, tai sitten kyttää TubePlussasta jotain sarjaa. OITNB himottaisi, mutku sitähän näkee vaa Netflixissä >_<

Ensi viikon torstaina matkaan YYTERIN BEACHILLE! Toivottavasti keli on hyvä ja päästään uiskentelemaan, muussa tapauksessa voi vähän ketuttaa.
Ja luvassa on myös muutakin odotettavaa. Tällä tulevalla viikolla olisi levyjulkkari-juhlat, Vapaa Nekala sekä mahdollisesti JOS ON VARAA, niin Syn/\psi. Tosin edelleenkään ei ole työmarkkinatukia näkyny, joten olen kiitollinen pajan aukeamisesta - saan ainakin aamupalan ja lounaan, niillä pärjää hyvin jos rahaa ei vieläkään ala näkymään.
Olen myös miettinyt koko kesän erään asian lopettamista, koska se ei juurikaan tunnu palvelevan sitä mitä tarvitsen, mitä haluan, ja olen antanut niin monta kertaa itseni ylipuhua siihen, että se kumminkin olisi parempi näin. Ei ole. Kesän aikana on tullut todistettua, että se asia on minulle vääränlainen. Siksi alkaa nyt kuumeinen vaihtoehto b:n miettiminen.

Lisäksi odotan katkeransuloisissa tunnelmissa erään toisen asian tapahtumia.
Jännittäviin tunnelmiin täältä, heihei!

Singstaria ja salmonellakanaa.

Törö törö ool of juu ^^

Tänään oli erittäin tylsähkö keskiviikko-päivän alku. Piti käydä tosiaan siellä ja täällä hoitelemassa asioitaan, koska netti kiukutteli. Sen sijaan kipaisin vain Metsossa hakemassa parin laskun tiedot sähköpostistani, pistin paperille ylös ja kävin maksuautomaateilla siirtämässä viimeisiä pennosiani Soneralle sekä Saunalahdelle.
Tilin saldon pienuuden masentamana sitten otin ja kilautin kaverille. "Missäs oot, mitäs teet?". Kymmentä minuuttia myöhemmin olin TKL:n linjan 4 kyydissä matkalla Länsi-Hervantaan päin tapaamaan Kaisaa.

Bongasin Kaisan Duolla, käytiin Lidlissä ja siinä toinen kaveri soitteli, että nähtäisiinkö tänään- sopiihan sekin. Kaisalla sit sumpit pihiseen, levy koneeseen ja sipsua kulhoon. Singstar oli jotenkin nollaantunut, eikä siellä ollut enää mun aikaisempia suorituksiani, piti laulaa kaikki uusiksi, mikä sinänsä oli kivaa, koska en yhtään muistanut aikaisempia huipputuloksia - plus listoilla ei ollut juuri kenenkään muun nimeä, ei ollut suurta kilpailua ;D Aika monessa, yllättävässäkin kappaleessa tosin pääsin listoille, monessa olen ykkösenä. Tykkään Singstarista, koska se on melkein aikalailla ainoita pelejä missä kenellekään pärjään, saatika missä olen edes semihyvä. Aika lame. :P
Repeilin siinä sitten kun tuli vedettyä "klassikoita", kuten esimerkiksi Kari Tapion "Myrskyn jälkeen", Pate Mustajärveä sekä Tauskia. Sitten tottakai vetelin omia "bravuurejani", jotka jopa yllättäviäkin biisejä meikäläisen laulaa. Osaa en oo ees kuullut aikaisemmin, osan vedin vaan miten sattuu - ja silti joissain tuli yli 9000 pistettä hupsista samperi. Nämä siis Pleikkari kolmosen levyjen biisejä. (Muistaakseni Suomi Hitit, Suomi Suosikit, Suomi Huiput ja Suomi Helmet).

Loiloteltiin äänemme käheiksi ja siinä oli kaveri soitellut, että kun en jaksa enää laulaa, lähtisinkös sumpille. Kilautin ja sovittiin että nähdään Nesteellä vartin päästä. Lähin tassuttelemaan, Kaisa meni kaupalle. Siinä tuli sitten yllättävän kova sadekuuro niskaan, ja kengät olivat lyhyeltä matkalta jo ihan läpimärät kun Nesteelle pääsin. Kivasti olin uitetun rotan näköinen kun menin naistenhuoneessa käymään ja korjailemaan valuneita ripsareita. Juotiin kaverin kanssa sumpit ja mietittiin, mitä tehtäisiin, kun melkein kaikki paikat alkoivat mennä jo siinä kohtaa iltaa kiinni. Meinattiin mennä Ideaparkiin, mutta sekin oli menossa kiinni, joten päädyttiin tulokseen että mennään juomaan yhdet terassille.

Mentiin Aussie Bariin, koska en oo koskaan aikaisemmin ollut siellä, kävellyt usein ohi kyllä ja himotellut että vois mennä, mut yksin on tylsä mennä :P kaverille alkoton, minulle alkollinen olut ja siinä chillailtiin ja puhuttiin siitä miten Tampereella on joskus aikoja sitten ollut törkeän paljon kivoja baareja, ja että mihin ne baarit on kadonneet. Tuli puhetta sellaisistakin baareista joissa en itse oo koskaan päässyt käymään, jotka on vaikuttaneet kultaisella 1990-luvulla, jollon oon ollut vielä ihan pentu. Mm. "Hospitalista" ja "Nice Placesta" olen kuullut, "Nite Train" oli vielä kun itse aloin pörrätä Tampereella mutten siellä tullut käyneeksi, kai? Sekä BOBia kaipailtiin paljolti, itse nyyhkin Hellän, Sputnikin ja Infernon perään. Yhyhy ;___;
ja parin hervantalaisen kapakan, kuten esmes Hermannin ja Kasperin. Nuoruuteni baareja joissa tuli juotua paljon alkoholia ala-ikäisenä. Oi aikoja <3

Baarista mentiin sitten autolle, ja todettiin että vähän hiukoo, vois syödä jotain. Mietittiin ekaksi Subia, mutta siinä sitten nähtiinkin kiinalainen ravintola ja mentiin sinne. Ei olisi pitänyt.
Kun astuttiin sisään, oli ensiksi aivan ihana ruuan tuoksu nenässä. Kaveri tilas, itselleen ja mulle, ateriat. Menin sitten veskissä käymään, ja hyi kamala......... en oo koskaan niin siivottomassa "vessassa" käynyt! Ihan likainen ja törkyinen ja olisin voinut vaikka VANNOA, että lattialla nurkassa oleva aine oli rotanmyrkkyä, tai muuta hyönteismyrkkyä, jota oli isona kekona siinä. Vessassa haisi pahalle, ja harmittelen etten siitä siivottomuudesta ottanut kuvaa.
Saatiin ruuat melko pian, ja kun oltiin lähdössä tein vähän lisähuomioita kyseisestä ruokapaikasta, ja kuvotti. Toivoin vaan, et ruoka olisi hyvää.

No eihän se ollut. Kaverin hapanimelä possu ei ollut todellakaan porsaanlihaa, oma kanani oli erittäin jäntevää ja muutenkin omituisen makuinen. Riisi paakkuista mössöä, kasviksien kastike ei todellakaan mitä piti ja lähinnä rasvalillua, kasvikset hiukan palaneen makuisia mutta silti vetisiä ja ateriassa oli muutenkin kaikenlaisia omituisuuksia. Roskikseen meni. Mulla alkoi mahaan sattua syötyäni murenan ruuasta, ja en tiedä sit mikä oli, mutta meni onneksi ohi. Vaan enää koskaan ei syömään tuonne....! Ja luettuani asiakkaiden kommentteja k.o paikasta lähinnä ihmettelen miten se on edelleen pystyssä ja miksi terveysviranomaiset ei paa lappua luukulle, kun en oo ainoo joka on tehnyt siitä paikasta täsmälleen samoja havaintoja..!

Tänään pitäisi sit Ideaparkiin, hiphei!

Jos täytätte mun lasini, niin..

Tuli juopoteltua tässä sitten nelisen päivää putkeen.
Perjantaina tosin join vaan muutaman Pirkka-oluen, mutta lauantaina ja sunnuntaina senkin edestä, eilen sitten hiukkasen vähemmän. Huhhuh..

Perjantaina pidettiin leffamaratonia typsyköiden kanssa, paikkana jälleen Nekkula. ("Ympäri mennään, Nekalaan tullaan!"). Katseltiin siinä johonkin aamun pikkutunneille asti elokuvia, oli vaan aika kuuma niin jossain kohtaa olin ihan sippi enkä jaksanut enää keskittyä elokuvien katselemiseen. Kaveri kipaisi siinä pyörällä kans meitä moikkaamassa, ja raahasi oman ystävänsä mukanaan. Tarjosi naukun viskiä, oli jotain hirveää sorttia, ja siihen päälle vielä pahanmakuista Colaa, yhhyh. Pilveä tämä sankari olisi kans halunnut polttaa- sisätiloissa.............. - mutta evättiin oikeudet. Tehtiin vähän ranuja ja syötiin, ja nukahdin.
Seuraavana aamuna jatkettiin hetki leffojen katselua, mutta mua alettiin pyydellä jammailemaan sen verran paljon, että "keskeytettiin" leffamaraton, ja kipaisin kotosalla laittamassa naamaa enemmän ihmisten ilmoille sopivaksi.

Lauantaina tuli oltua jossain, missä en oo ollut muutamaan vuoteen: PRIDEILLA. Tampereella oli siis Tampereen Priden pääjuhlat, meillähän oli kesäkuussa myös leimautumispäivät.. huomasi vkonloppuna, kummat vetää enemmän porukkaa. Oon aikaisemmin ollut Pirkanmaan Setan (sitoutunut) vapaaehtoistyöntekijä, mutta kerron enemmän siitä asiasta sitten joskus koska se on aika vihlova asia edelleen, mut ympäripyöreesti "ei naurata". Olin kumminkin alkuun käsityksessä, että me mennään kaverin kanssa TAMMERFESTIN johonkin pääjuhliin, koska enhän mä muistanut/tiennyt tällaistakaan asiaa että olisin hiukan miettinyt. Kaveri tuli taxilla noukkimaan mut kotosalta, ja mentiin kapakkaan, joka oli melko autio ja jonka sisäänpääsy oli melkoisen suolainen.. onneksi kaveri totesi että tarjoaa koko illan. Ja joo... sitä juomaahan sitten riitti, ei ollut hetkeä jolloin ei olis ollut tyhjää tuoppia kourassa! Mukitolkulla tuli sitten "robottilimsaa" vedettyä, ei tarvinnut juuri itse tiskille hoippua. Siinä tuli jammattua, ja onhan se mukavaa. Mutta valitettavasti sitä draamaakin sitten oli... ja sinänsä nyt kun ajattelen oon periaatteessa ihan kiitollinen, etten enää hlbtiq- poppoiden seassa pörrää, just tuon draamailun vuoksi ja kun se piirien pienuus, voi luoja.  Mutta muuten oli hauskaa, kaverin kadotessa välillä löysin itseni homomiesten seurasta, hihittelin yhden kanssa ilmapallo"koiralle" jonka joku oli väkertänyt ja yhden homomiehen kanssa käytiin läpi elämää syvällisemmältä kantilta. Teki mieli halata noita molempia :DDD musta tulee kännissä huomattavasti avoimempi kuin mitä selvänä. Illan kohokohtana taisi olla päälle heitetty kalja, mun vaatteet on pesussa käyneet ja musta tuntuu edelleen sille että niistä lähtee mukava käry.... syy miksi päälleni sain kaljat on yhä mysteeri, mut luulen että henkilön X humalatila ja jonkinlainen katkeruus ja väärinymmärtäminen näyttelevät asiassa suurta sijaa. Kaveri sitten meni tätä henkilöä X jututtamaan, mutta tämä otti ritolat ja hävisi. Löydettiin hänet kyllä taxijonosta jossa karjui sitten minua ainakin painumaan vittuun. Väitti myös minun ja ystäväni rikkoneen hänen iPhonensa. ^^ pääsin kotiin, kun kävelin, ja soitin eräälle ihmiselle. Kotimatkani kestää kävellen noin  35 minuuttia, tai 45.

Nyt se kesti kaksi ja puoli tuntia. Voitte siitä päätellä sitten jotakin. Taxiin ei ollut varaa enää enkä jaksanut jonottaa, ja bussiin ei otettu. Näistä voitte päätellä vielä lisää. Onneksi oli joku, jolle puhua matkan ajan. En varmaan muuten olisikaan selviytynyt, ainakaan kotiin. Oli aika monta "avun"tarjoajaa siinä koko ajan kyselemässä ja häiritsemässä, mutta oon kiukkuisena aika myrkyllinen suustani joten kyllä ne aika äkkiä kaikkosi kun silmät salamana annan tulla vähän asioita.. kotona sitten vaan potkin kengät jalasta, laitoin vaatteet likoamaan lavuaariin ja kaaduin sänkyyn puhelin kourassa.

Sunnuntaina olis odottanut mulla olevan vuosisadan krapulan, mutta taas selvisin! Ja muutamaa tuntia myöhemmin taas liikenteeseen, kaveri tuli Sastamalan suunnalta luokseni viettämään vapaapäiväänsä, ei olla hetkeen nähty. En edes muista oliko se tämän vaiko viime vuoden puolella. Siinä noukin Jonesin asemalta, mentiin kämpälle hoilottamaan Singstaria ja juotiin muutamat lonkerot, vaikka aamulla herätessäni ajattelinkin että "ei kyllä tänään!", mutta lonkero voitti taas tämänkin erän.

Etkoiltuamme lonkeron ja pahanmakuisen, lämpimän Lapparin voimalla lähdettiin Keskustaan ja sieltä meidän "kantikseen", jossa ollaan vuosien varrella ryystetty aika paljon. En tiedä/muista miten k.o. kapakka muodostui sellaiseksi. Mutta myös taas perinteitä kunnioittaen otettiin sitten kannullinen paikan "erikoista", ja mentiin terassille ryystämään ja kaveri otti minusta kuvia, joista suurimman osan kyllä poistinkin koska melkein kaikkiin kuviin tuli jonkinlainen, enemmän tai vähemmän häiritsevä Jeesus-efekti. Oli mukavaa turista ja juopotella, kaveri kantoi kannua taas pöytään ja tuntui vähän eilisen toisinnolta ja pienesti rukoilin etten olis taas niin tuiskeessa kuin eilen - puhumattakaan kaverista, joka on melko hentorakenteinen ja omaa omienkin sanojensa mukaan herkän oksetusrefleksin ja onnettoman viinapään.

Vaan eipä aikaakaan kun sitten huomattiin julkkiksia! Erään "kuuluisan" suomalaisen "hevi"bändin solisti sitten käveli sinne ja totesin kaverille että "höhö, eiks toi ole * * `?", johon kaveri, että "ei.. ku... eeeee.. on se!", ja tämä sankari tuli sitten terassille kaljaansa maistelemaan. Siinä itselläni alkoi soida yhtyeen "hitit" päässä ja teki tiukkaa etten alkanut laulamaan niitä siinä, jonka takia sitten hihitin itsekseni ja yritin purra poskia ja huuliani etten itse lentäisi pihalle paikasta. Tampereella kun ollaan joskus vähän huumorintajuttomia....... haettiin kannua kannun perään ja jossain kohtaa tämä "lahjakkuus" sitten tuli meille juttelemaan. Oli jo vähän maistissa. Siinä hänellä oli kovasti kai yrityksenä saada meidät loukkaantumaan, ainakin kaveria sivalsi muutamalla kommentillaan aika inhottavastikin, mutta itselleni hän ei onnistunut saamaan kuin lähinnä huvitusta ja sääliä aikaan. Minun hiukseni, seksuaalisuuskäsitykseni sekä luonteeni olivat kovassa ruodinnassa. Tukkani muistutti hänestä kuulemma Ronald McDonaldin hiuksia väriltään eikä hänen pieneen päähänsä millään mahtunut miksi värjään tukkaani, luonnollisuus kun on kauneinta. (Joopa joo?)
Myöskin hänestä ei voi olla seksuaalisesti luokittelematon, ja myöskin hänestä olin ylimielinen ja vihainen. Kaverini taas hullu, outo ja ahdistunut "narkkari", koska hänellä oli levottomat jalat. Itse en antanut tälle miekkoselle minkäänlaista pientäkään tunnetta siitä että olisi jotenkin päässyt minusta jyvälle vaikka itseään niin upeana ihmistuntijana pitikin. Lähinnä keskityin ryyppäämiseen. Hius-kommentit lisääntyivät herran humalatilan lisääntymisen tahtiin, mutta onneksi kapakan muu miesväki oli punapäiden puolella, joten herra tuntui närkästyvän siitä melko paljon. Hähä >:D
Tosin tarjosipa tämä herra minulle yhden shotin, piste siitä. ^^

Lähdettiin pois ja tämä herra huusi peräämme vielä jotain, ei saatu selvää täysin mutta kuulosti kuin olisi sanonut että "hullut". Kiitosta vain, olemme ylpeästi hulluja ^^ kaveri oksensi sitten jo muutaman sadan metrin päähän kapakasta, onneksi enempää ei oksetusta tullut. Matkalla törmättiin myös johonkin mieheen, joka halusi antaa mulle ruusun koska olin hänen mielestään niin nätti :') olin ihan hämilläni mutta halasin kuitenkin, mies antoi mulle poskisuukon ja pyyteli kovasti meitä Hervantaan, jonne emme kuitenkaan lähteneet. Käveltiin kotiin, koska ei jaksettu odottaa bussia. Matkan aikana laulettiin paljon, Stam1naa, Evanescenceä ja Apulannan vanhoja kappaleita. Kotimatka kesti tällä kertaa vain tunnin :DDD lähinnä siksi että itse jumituin välillä katselemaan rusakoita, joita juoksenteli pitkin poikin, ja jäätiin valkkaamaan YouTubesta biisejä ja kiroamaan Spotifyta. Kotona tein meille pedit ja nukahdettiin melko pian.


Aamulla teetä naamariin, vähän sipsuja ja kaveri lähtikin, kun oli menossa poikaystävänsä kanssa samalla junalla takaisin Sastamalaan ja halusi ehtiä samalla bussilla kaupunkiin hänen kanssaan. Itse jäin hetkeksi vielä torkkumaan kotiin, kunnes sitten piti alkaa jo heräämään. Näin sitten yhtä toista kaveria, jonka kanssa hoidettiin bisneksiä loppuun, ja siinä pihakeinussa tupakalla istuksiessa tuumattiin että "vois lähteä yhelle?" - Tarjookko? "No joo.. kai mä voin." --> ja niin olin taas juomassa, Aussie Barissa juotiin parit ja sitten eksyin kaverille juomaan kaljaa. Ja tässä olen, juuri heränneenä.

Pitäisi ehkä vähän rajoittaa sinänsä tätä juopottelemista, on lähtenyt vähän lapasesta koska pääosin oon juonut koko heinäkuun. Ja tulihan sitä kesäkuussakin maisteltua ihan mukavasti, mutta osittain tähän semi-tolkuttomaan juopottelemiseen oli nyt syynä kaverit ja heidän näkemisensä - toisen kanssa voi mennä pitkään ennenkuin nähdään taas, ja toinenkin asuu lähellä mutta kaukana.
Plus molemmat tarjos mulle, joten... :P mutta on myös yksi syy, mistä ovat tietoisia ihmiset blogin ulkopuolella, läheisimmät toki enemmän kuin muut. Se on enemmän tekosyy, mutta kuitenkin, yksi vaikuttava tekijä. Lisäksi ei ole enää kuin tää viikko lomaa jäljellä, joten luulen, että juominenkin menee paussille kun paja alkaa (tai sitten ei).

Jokatapauksessa, tänään ei kyllä juoda. :P
Saa neljän päivän kännikiertue mennä hetkeksi tauolle. Mutta ajattelin tästäkin nyt rehellisesti kirjoittaa, että näin nyt, koska kuten sanottua, rehellinen pitää blogeissaan olla.

Turn the red light on.

Tuli sit värjättyä tukka punaiseksi tänään, hetken mielijohteesta. Siinä palloilin kaupungissa ja totesin, että pinkki on päässyt pahasti kulahtamaan, ja että haluaisin kokeilla välillä jotakin uutta väriä. Näin paljon punaisia hiuksia ja ajattelin, että hitto, vois taas vetää punaiseksi.
Ne hiukset, joita näin, ja ne punaisen sävyt oli niin herkullisia, että teki mieli mennä haukkaamaan palanen kaikkien hiuksia :D En kuitenkaan mennyt murkinoimaan, mutta sen sijaan marssin Kyperkoppiin (=Cybershop) ja pyysin kaksi purkkia punaisinta mahdollista. Ja sehän oli "Vermillion Red".

(Olisin ehkä halunnut enemmän Stargazerin punaista, mutta sitä ei tietenkään ollut.)

Siinä sitten taas köyhempänä lähdin läträämään väreillä, ja lopputulos on ihan OK. Olisin kyllä ehkä tosin toivonut, että olisi juuresta ollut punaisempi. Säikähtelin värjäyksen aikana, että jumalauta tästä tulee oranssi tästä tukasta, koska juuri loimotti niin oranssina luonnonvalossa että alkoi ahdistaa. Annoin kumminkin värin olla 45 minuuttia ja huuhdoin pois.
Toki mun tulee pinkkiä ikävä, mut aikansa kutakin, ja olin punaista tukkaa miettinyt jo pitkään. Yksinkertaista siitä ei tule, jos meinaan taas pinkin haluta, mut sit vaan kasvattelen punaista ulos niin paljon, kun voin. Tai mustaa päälle, haha :D

En nyt oikein meinaa saada hyvää kuvaa lopputuloksesta, mutta latvat on ainakin ERITTÄIN punaiset. :D Ei onneksi tullut oranssia tukkaa. Jos rehellinen olen, mun ei olisi todellakaan pitänyt tuhlata hiusväreihin rahaa, koska mun rahat on nyt erittäin vähissä. Olen odotellut mun työmarkkinatukia kuin kuuta nousevaa, eikä vieläkään kuulu mitään. Aion tänään mennä KELAan kyselemään, että mikä ***tu siellä maksaa. Tuolla rahalla, jonka käytin hiusväreihin, olis elänyt ihan kivasti jonkun aikaa. Mutta toisaalta ajattelin myös, että jo tässä on kitkuteltu ihan tarpeeksi kauan ja eletty pummilla muutenkin, ajattelin sallia itselleni edes VÄHÄN jotain INHIMILLISTÄ jatkuvan makaronin ostelun sijasta. Lisäksi tunsin oloni kaupungilla ollessani muutenkin erittäin elottomaksi jo peiliin katsoessani. Ainakin hiukan piristää.

Näin tuossa nopsasti vielä kaveria, käytiin kaffella Lahdenperän Shellillä ja puhuttiin juttuja, toisella kiva kesäflunssa :D Aika riensi ja tuossa vähän ennen kahtatoista ajettiin tähän mun pihamaalle ja päästin hänet nukkuun ennenkuin pitää töihin alkaa heräilemään x) Vois pian itsekin kyllä torkkua..


[EDIT:]
Kuulin tuossa äsken myös melko ikäviä uutisia, vetivät mielen melkoiseen matalavireeseen, joten valitettavasti en mene todellakaan nukkumaan hyvillä mielin. Jumalauta, että jaksaa ahdistaa.

Unimaailman ihmeellisyydet.

Heräsinpä sit tänään vasta 13:25, noin niinkuin eilisen vastapainoksi. Tuli nähtyä kyllä taas melko omituisia unia, päätin pistää niitä vähän tännekin. Jonkun verran oon joskus uniani koettanut tulkita, koska se on mun mielestä mielenkiintoista hommaa (joojoo hihhuli ilmoittautuu ^^ ) ja kun koen, että kyllä se alitajunta JOTAIN koettaa meille selittää vaikka se ei ihan heti aukeaisikaan se selitys. Anygays, tässäpä jotain pätkiä viime yön kimarasta:

Uni 1.

Olin luultavasti Virossa. (En ole koskaan käynyt, mutta kaikki jutut unessa viittasi siihen, että siellä oltaisiin.)
Siellä olin jonkun kanssa, luultavasti Miranan, en ole varma koska en nähnyt unessa olevia muita hahmoja kunnolleen. Vain utuisina, epämääräisinä ihmismäisinä möykkyinä. Meille tahdottiin näyttää Viroa, ja sen nähtävyyksiä, mutta vain parhaimmat paikat. Olisin itse mielelläni nähnyt Viroa kokonaisuutena, mutta minua ei suostuttu viemään niille kurjillekin paikoille. Yllättäen, ollessamme jonkun parvekkeella tupakalla, meille kerrottiin suomeksi, että pääsisimme esiintymään televisiossa, eikö olisikin siistiä! Reaktioni oli innostuksen ja ahdistuksen sekainen. En ollut varma asiasta. Hetkeä myöhemmin olin chattaamassa kroatialaisen tuttuni kanssa kotonani Suomessa, yllättäen tietokone tilttasi ja olinkin hänen luonaan - mutten Kroatiassa, vaan jälleen Virossa! Halusin suihkuun. Oli keskiyö, ja yritin olla mahdollisimman hiljaa mennessäni suihkuun, ja varoa, että lämmintä vettä riittää myös talon muille asukkaille.

Uni 2.

Olin lapsuuteni kolkoissa maisemissa pienessä kyläpahasessa, josta olen kotoisin. Olin tehnyt jotain, ilmeisesti joko jotain tosi pahaa tai jotain tosi väärin/huonosti. Olin myös laskenut alleni. Olin pihalla, ja huomasin ulkona olevan naapureitani, naapurin lapset leikkivät ruusupensaikkojen ympärillä jotka muodostivat niin ikään aitauksen, jonka sisällä oli pyykkinarut, sekä hiekkalaatikko. Naapurin rouva oli ripustamassa pyykkiä. Makasin pensaikon takana ja ryömin eteenpäin yrittäen päästä huomaamattomasti kotiini. Näin selkeästi ruusupensaikkojen takaa kaikki, mutta muut eivät nähneet minua. Naapurin lapset lähtivät pian kävelemään mäkeä ylöspäin toisille rivitaloille, ja pyykkiä ripustanut rouva katosi pyykkiensä kanssa. Kuulin hetkellisesti sisarusteni ääniä. Singahdin pensaikkojen takaa kotiini, mutta huomasin liian myöhään silmäkulmastani, että toinen naapurin rouva oli ulkosalla, istui rappusilla.
Kotona omassa huoneessani, joka oli suuren kaaoksen keskellä. Aloin siivoamaan, ja järjestelemään vaatteitani isoihin sinisiin Ikean kasseihin. Vaatteet olivat lasten ja varhaisnuorten vaatteita, tyttöjen kuitenkin. En tunnistanut vaatteita ainakaan omikseni, saati sellaisiksi mitä olisin lapsuudessani itse käyttänyt..Äiti tuli huoneeseeni, kysyen jännän painokkaasti että olinko ollut ulkosalla. Kielsin asian, johon äiti totesi että hän kyllä tietää että olen ulkosalla ollut. Ja tietää myös, mitä on tapahtunut. Yllättäen sisarukseni (?) tulevat sisälle asuntoon, itkevät ja äiti tulistuu. Toteaa, että "olisitte vaan antaneet niiden naapurin lasten olla kun huomennahan on jo ensimmäinen koulupäivä, kyllä niihin ehtii tutustumaan sitten koulussakin!" ja jokseenkin manaa itsekseen.


Uni 3.

Olen mummolassani. Serkkunikin ovat siellä. Kaikkia muita laitetaan näteiksi, paitsi minua. Serkkuni esittelee kaikkia tuotteita, mitä hän käyttää mm. hiustenlaitossa. Äitini ihastelee avoimesti tuotteita, ja tunnen miten katkeruus nostaa päätään. Varastan yhden ison tuubin serkultani. Se on hiustenlaittoon, ja tuoksuu marjoille. Piilotan pullon, serkku huomaa sen kadonneen mutta ei keksi etsiä sitä sieltä minne olen sen piilottanut. Toivon koko ajan, että serkku unohtaa, ei löydä eikä huomaa. Olen jokseenkin vahingoniloinen ja itsetyytyväinen, mutta samalla minua ahdistaa suuresti.

Uni 4.

Olen kotonani täällä missä nyt asun. Kotini kuitenkin on paljon, paljon suurempi kuin mitä se on normaalisti (38 neliötä). Siivoan kotiani. Yllättäen huomaan ulko-oven ja vessan oven välissä olevan oven. Avaan sen, se paljastuu pieneksi siivouskomeroksi. Komerossa on pieniä räsymattoja sekä jättikokoisia pussinsulkijoita. Rullaan matot siististi kasaan ja siivoan muutenkin komeron. Se on hämärä, mutta huomaan jälleen yhden oven, jonka avaan. Päädyn rappukäytävääni. Katson ovea takanani, siinä lukee "miu". Huomaan portaiden lomasta, että minulla on myös vessassani ikkuna, ja totean mielessäni että minun pitää hankkia siihen ikkunaan verhot. Menen ulko-ovesta takaisin sisälle ja huomaan, että asunto on hiukan suurentunut taas siitä kun äsken siellä olin. Ja samalla huomaan, että sieltä sun täältä puuttuu kaikenlaista, erityisesti parillisista asioista puuttuu toinen osanen. Verhoistakin esim. on vain yksi verho ripustettuna. Asunto muuttuu kolkomman tuntuiseksi, tunnen miten minua alkaa itkettää. Asunnosta on myös hävinnyt paljon olennaista. Tunnen myös, miten en ole yksin asunnossani, ja tuntuu kuin siellä kummittelisi.

Unia olisi viideskin, mutta se on lähinnä sellainen "löl" - uni, joka nyt ei ole niin tärkeä mainita.
En juuri nyt tiedä missä unikirjani menee, mutta huomaan kuitenkin että mun kaikissa näissä unissani on yhteinen "teema" tietyllä tapaa. Näen useimmiten ahdistavia unia, tai painajaisia, ja muutamia kertoja herään huutaen/kiihkeästi hengittäen unistani, joskus yltäpäältä hikisenä. Neutraalit, saatika mukavat unet ovat melko harvinaista herkkua.

Tosi usein nään kyl just tollaisia unia joissa varastan jotakin, ja sitten en olekaan iloinen myöhemmin teostani vaikka alkuun se on tuntunut oikealle. Piilottelu-unet ovat myös aika yleisiä itselleni. Muistan lukeneeni niille selitykset, mutta koen elämäni kuitenkin muuttuneen - no hyvässä ja pahassa - monella tapaa, moneen kertaan. Mietin silti kuitenkin, miksi niin paljon näen k.o. kaltaisia unia. Hmm..

Tänään ei ole mitään tekemistä, ja sellainen kelpaisi. Odottelen työmarkkinatukieni saapumista kuin kuuta nousevaa ja alan jo tuntea jonkinmoista ärtymystä siitä että niitä ei näy. Vieläkään.. toivottavasti tulisivat pian, ei tää odotteleminen ja kituuttaminen ole kovinkaan mukavaa.
Nyt voisin jatkaa tätä jo jäähtynyttä "aamu"palaani, eli karjalanpiirakoita juustolla ja oreganolla, ja kyytipojaksi kylmää aparimehua. Josko sitä keksis jotain jännää tänään.

Trauma-maanantain päivitystä.

Heipähei pienet ismot <3

Olen tullut siihen tulokseen, että kaikista kiusauksista yksi suurimpia - etenkin kesäisin - on kylmä karpalolonkero. Vain maininta siitä, ja minut löytää terassilta! Näin kävi eilenkin. Käytiin Marden kanssa illasta Paapan Kapakan terassilla, puhuttiin pöljiä ja rupesin kaipaamaan sitä, kun joskus muinoin oli eräs ihminen, kenen kanssa haukuttiin Suomea ja suomalaisia antaumuksella. Marden kanssa siinä hiukan sitten kumminkin rantattiin juomisen ohella. Saatoin Marden kolmen karpaloisen jälkeen pysäkille ja jäin odottelemaan omaa bussiani. Eihän siinä onneksi kauaa mennytkään, kun jo uni tulikin.

...TOSIN tämä aamu oli sitten harvinaisen perseestä. Heräsin kahdeksalta. Olin sälekaihdinten välistä tulvivan valoisuuden perusteella siinä uskossa, että kellon on pakko olla yhdentoista kieppeillä. No höpöhöpö, vilkaisu kännykän näyttöön kertoi sen olevan 08:08. MIKSI HERÄÄN LOMALLA NÄIN AIKAISIN KUN SAISI NUKKUA PITKÄÄN, NIINKUN KERRANKIN OTTAA ILON IRTI SIITÄ?!?! No, ajattelin sitten että ehkä aamua piristäisi, jos katson hiukan telkkarista piirrettyjä, ainakin vielä joku aika sitten aamuisin tuli Muumilaakson tarinoita ykköseltä/kakkoselta. Hoipuin telkkarille ja napsautin sen päälle - ja meinasin kuolla järkytyksestä kun ihanan suloisten Muumien sijaan mua tillottaa television ruudussa jäätävä kasa silmiä ja karvaa sekä ohuita jalkoja. Nimittäin iso lintuhämähäkki. Mulla on semipaha araknofobia, jonka takia sitten oikeasti ei hetkeen kyllä henki kulkenut ja niin säälittävälle kuin nyt kuulostankin teki mieli itkeä, pyörtyä ja / tai molempia itseasiassa. Kun häpyhäkki oli hävinnyt ruudusta ja tilalle tullut jotain isoja lintuja, pystyin toimimaan ja sammutin telkkarin, ja turvallisesti tietokoneen äärelle, jossa ei voi tulla tuollaisia yllätyksiä. Hemmetin trauma-maanantai!

Tänään - ainakin läpällä? - pitäisi mennä EHKÄ murkinalle tuohon kaverin tykö. Lupasi jotain kivaa kokkailla, ja samalla ostelen ehkä itselleni "uuden" puhelimenkin. Syön vähän sanojani, ja hankin itselleni Omenapuhelimen .__. mutta tosiasia on se, että nykyinen uskollisesti palvellut HTC:ni alkaa olla jo palasina vähintään ulkoapäin, ja kiukuttelee mulle aika lailla. Tuliterään ei ole varaa, joten kaverikaupalla..

Himottaisi uimaan koko ajan.
Olin sunnuntainakin jo varautunut uimaan menemiseen, ja pompinkin lauantaina toisen kaverin luona aika paljon bikinit päällä koska oli jatkuvasti niin kuuma. Lauantaina tuli pitkästä aikaa myös käytyä keinumassa, ja siitä keinureissusta on mukava mustelma tuossa tatuoinnin vieressä. Suhteellisen iso ja kipeä mustelma, joka kuulemma muistuttaa sydäntä. Oli nimittäin turhankin kivaa keinumassa, ja tottakai unohdin sitten pitää kiinni "kahvoista", ja kun sitten sain yllättävän naurukohtauksen, tuli keinuminen pysäytettyä melko väkivaltaisesti. Olisin halunnut vielä liukumäkeenkin, muttei jaksettu sitten enää mennä kuitenkaan sinnekin riehumaan. Parempi niin, ties miten olisin itseni siellä telonut.
Eilen tuli hiukan otettua myös aurinkoa, vaikka ei väriä pintaan tullutkaan eikä se niin haittaakaan. Oli ihan kiva siemailla kumminkin Pepsiä ulkona ja kuunnella hämäriä biisejä Spotifysta. Perjantainakin oli kiva ulkoilusää, ja juotiin kaverin kanssa hiukan punaviiniä Koskenrannassa, kunnes siirryttiin pizzailemaan kommuunille ja kuuntelemaan Ultranoiria.

Eilen tuli muuten myös todistettua että kännykän kameratkin toimivat loistavasti meikkauspeilinä, jos niitä vaan osaa käyttää ;D

Vähän sekava päivitys kun hämähäkit edelleen seikkailee verkkokalvoilla. :(
Jag tycker inte. Mutta joskos kahvin kautta elämänlaatu paranisi, adios!

Long time, no logo.

Hei taas!

Olen nyt vähän huonosti päässyt päivittelemään blogiani, koska nettiyhteyteni on takkuillut viimeisen parin viikon aikana enemmän, kuin tarpeeksi, eikä puhelimella näpytteleminen ole kamalasti houkutellut muutoinkaan. Blogi ei siis ole kuihtunut, en ole sitä unohtanut tai muutakaan, mutta koska onhan kesä, olen myös ollut paljon menossa ja tehnyt kaikenmoista, eli kotonakaan ei ole tullut juuri notkuttua kuin ehkä nukkumisen, vaatteiden vaihtamisen ja suihkussa käynnin muodossa, ja toki tarkastamassa posteja.

Jahka nettini alkaa toimimaan taas (siirryn piakkoin talonyhtiön oman nettiyhteyden käyttäjäksi ja katkaisen oman paskan kytkyliittymäni) niin luulisi että blogi jälleen aktivoituu.
Mutta pääasiassa nyt kuuluu ihan hyvää, huolimatta edellisen merkinnän deepimmästä moodista. Olin pitkästä aikaa uimassa hiljattain, ja se oli ihanaa, en muistanutkaan että tykkään lillua vedessä vaikka olenkin uimataidoton (heh). On tullut istuttua paljon puistossa, kesän meiningeissä toki myös pussikaljoteltua sekä nähtyä ihmisiä. Kesä on ihan kivaa mutta kyllä se syksy silti on parhain vuodenaika. :)

Lomaa on vielä 2 viikkoa jäljellä ja aion ottaa siitä irti niin paljon kun ehtii! Mutta muistan kyllä teitäkin. ^^

A laugh in a sea of sadness.

En ole oikein ollut kovinkaan hyvällä tuulella eilen, enkä tänään. Noin lievästi sanottuna olen tuntenut itseni alavireiseksi, sekä ahdistuneeksi. 

Osalle tuntemuksistani on syy, mutta on myös osalle ei. 

Osittain siksi(kin) tämä blogi on pystytetty että yritän keskittyä elämässäni sellaisiin kivoihin juttuihin, joista saisi sitten virtaa myöhemmin vaivaaville alakuloisuuden tunteille. Aina kuitenkaan nekään asiat eivät riitä. Olen melko taipuvainen vaipumaan masennukseen, jos sille vain saan jostain "boostia".

Toisekseen koen itseni muutoinkin perusluonteeltani melko melankoliseksi. 

Masennus, kuten ahdistuskin, on siitä vittumainen vieras että se ei ymmärrä lähteä vaikka kuinka käskisit, se syö jääkaappisi tyhjäksi, sotkee paikat, mahdollisesti myös rikko tavarat... paskoo pönttösi täyteen, nukkuu sängyssäsi (mahdollisesti harrastaen siellä seksiä jonkun kanssa sotkien lakanat) , vie kaukosäätimen ja dominoi kanavien katselua, oikein huonolla tuurilla rikkoo vielä töllönkin. Yleensä masennus jää asumaan kotiisi loisien siellä kun sinä maksat vuokrat, luuttuat paikkoja sekä ostelet jatkuvasti ruokaa ja uusia tavaroita. 

Yritän pysyä vahvana silti, vaikka olo onkin ei-niin-mukava. Koitin eilen hiukan rentoutua ja maistella valkkaria, muttei oikein uponnut. Ehkä hyvä niin? (Siis ettei ruvennut dokaamaan.)

Ei minun tapauksessani oikein auta muukaan kuin yrittää psyykata itseään. Olen melko huono puhumaankaan mistään. Perus suomalaisuuttako? Ei puhuta mistään, hymistään vaan oman pään sisällä? Toisaalta eivät ihmiset yleensä kauhean kauaa jaksa muutenkaan nykymaailmassa kenenkään "angstaamisia" asioista. 

Ja useimmiten kaikki "kyllä se siitä" - jutut alkavat vain vituttamaan herkästi, jos tuntuu, ettei nyt ole hyvä olo ja haluaisi vaan puhua. Puhuminenkin on yllättävän vaikeaa, varsinkin syvällisemmistä asioista. Ihmiset väärinymmärtää toisiaan todella herkästi, ja siitähän sitten syntyykin kaikenmoisia kivoja juttuja kun sitten väännellään ja käännellään että kun toinen sanoi kookos, yksi ymmärsi että banaani, ja mahdollinen kolmas, että kirsikka. Sitten puhutaan lisää ja kookos onkin tomaatti, piimäkakku tai vittusaatana.

Ensi viikoksi on onneksi luvassa kumminkin ihan kivojakin juttuja: reissataan Helsinkiin torstaina, maanantaina pinssitehtaillaan, leivoskellaan ja ostellaan lahjoja toisillemme. Onhan se mukavaa. Vaikea vain sanoa, mikä piristäisi nyt tässä hetkessä, että mahdollisesti voisi nauttia ensi viikon jutuistakin. 

Noh, sitä tuumaillessa.

Vois kokeilla pelata "Amnesia: The Dark Descentiä". 

Onkin ollut jo vähän ikävä Morsoa. ("Grunt", kuvassa)

Viikon kuulumiset, 3/3

GRANDE FINALE!!!

TIISTAINA, eli eilen, oli pajalla jako pienryhmiin joissa kahden päivän aikana tehtäisiin joko ketjupunontaa, kesäbiisiä tai valokuvailtaisiin. Valinnan vaikeutta taas.. päätin kumminkin olla ahne ja osallistua eka biisintekoon ja seuraavana päivänä kuvaamiseen, kun ohjaajat heltyivät muidenkin vaikeilujen takia tällaiseen ratkaisuun. Win win situation!

Sukka-Studioon siis pähkäilemään hapenpuutteessa että mitä, miten, mistä. Itse halusin jonkinmoista heavy-tyylistä vetoa, koska Sukkis on aika kuuluisa joko poppirallatuksistaan tai lievästi räbä-tyyppisistä kipaleistaan. Sitten mietittiin aiheita, ja rautahevonen nousi vallitsevaksi teemaksi. Itse hetken aikaa mietin että mikä hitto se on kunnes mua suostuttiin valaisemaan, että rautahevonen a.k.a. juna. Etsittiin sointuja, mietittiin kuka/ketkä laulaa. Itse ajattelin, että laulaisin. Mulla on ollut koko pajajaksoni aikana haaveena laulaa jotain, joka sitten julkaistaan (meidän pajan melkein kaikki Studiossa tuotetut jutut löytyy YouTuben videoviidakosta). Ääni oli kuitenkin aika hajalla Koiramäen "vesipuiston" jäljiltä, ja availuyritykseni olivat aika kamalan kuuloisia. Kun tähän lisää vielä vähän epävarmuutta, päätin antaa "Ursulan" lauleskella.

Sitten piti sanoittaa kappaletta. Oltiin tehty alustavaa melodiapohjaa, mutten kyennyt kauheasti kyllä keskittymään. Päässä soivat kilpaa sekamelskana sekä meidän biisi, Mokoman "En elä talven yli" ja CMX:n "Matti".... jännä sekoitus kieltämättä. Lisäksi eräs pajalainen tuppasi laulelemaan tätä ja saamaan mut melkein hakkaamaan päätäni seinään:

Helvetillinen korvamato.

Vaikkakin tykkään kirjoittaa paljon ja sanoitan erittäin mielelläni, tuntui, että ei vaan yksinkertaisesti kyennyt. En lounaan voimalla, en teen, en rohkaisun enkä minkään. Jumitti, ja jumitus vitutti. Tuollaisia hommia tehdessä pieeeenen pieni perfektionisti minussa herää ja haluaa tehdä täydellisen upean luomuksen. Sellaisen josta tulee "Pitkä kuuma kesä"- tyyliin "Wau experience". Kumminkin tiedostin, että aika kuluu, ja valmista pitäisi saada. Omaohjaajani, joka vastaa Studiossa tehtävistä hommista, kävi välillä poikkeamassa keittiössä meidän luona ja kyselemässä miten etenee. Trollaus-vaihde iski ajottain päälle ja teki mieli olla vaan "FUCK THIS SHIT!" -asenteella. Ei kuitenkan sitten, revin sitä motivaatiota jostain ja pyrin mahdollisimman hyvään. En halunnut tehdä paskaa, mutta tiesin että jossain kohtaa on pakko luovuttaa ja jos muuta ei synny, niin sitten suolletaan sitä paskaa ja toivotaan parasta. Lisäksi mä olen kirjoitushommissa normaalia huonompi ryhmätyöskentelijä. Mulla on (melko) selkeä visio asioista, ja oon kirjoittaessani erittäin huono joustamaan. :/ Asioita joita pitäisi itsessään kehittää. Sain kumminkin jotain aikaiseksi, ja "Ursula" veti sen kokeellisena versiona ihan hyvin, ja vaikka unohtelin koko ajan sen melodian kulun, saatiin ruukattua lauseet taustaan aika hyvin. "Rautahevoseen" tuli lyriikat, ja haluan innolla kuulla sen mitä ne sai aikaan vielä. Uppausta Tubeen odotellen.

Pajapäivän jälkeen juttelin vähän tulevaisuuden kuvioista omaohjaajan kanssa, ja hiukan tämänhetkisiä kuulumisia. Kävelin kotiin, kun en jaksanut odotella bussia. Ehdin juuri ja juuri alaovelle kun alkoi sataa. Päätin siivota loppuun kämpässä remontin alta, tekemistä oli vielä, piti peittää kamoja ja siirrellä huonekaluja. Onnistuin kuitenkin nukahtamaan kesken siivous-operaation yli kahdeksi tunniksi, kun piti vaan hetkeksi lepuuttaa selkää sängyllä. Herätessäni olin kiukkuinen kuin ampiainen, koska kello oli semipaljon ja tulis kiire jos meinaisin saada siivotuksi ja siirrellyksi kaiken kuntoon ENNEN hiljaisuutta. Kyllähän mä sainkin valmiiksi, mutta itku meinasi tulla kun raivostutti se tosiasia, että mulla ei sitä habaa oo tarpeeksi. Telkkari ja TV-taso jäivät siirtämättä ja tuskailin sitten, että mitä hittoaaaaaaaaaa mä teen. Jätin sitten remppamiehille lapun että "siirtäkää te minä avuton soomilainen nainen ei pysty kiitos nam ja anteeksi". 

Sitten piti etsiä pressuja. Oon asunut 5 vuotta samalla paikalla, ja en tunne kauheasti kuitenkaan mun talon alakertaa. Rappukäytävässä oli kuvia miten tavarat tulisi peittää ja ilmoitus että "pressuja on monitoimihuoneessa". JAA NIIN MIKÄ? En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista huonetta missään. Käppäilin kellarikerroksen ympäri mutten löytänyt mitään pressua. Ei siinä, menin sit rinkuttelemaan naapureiden ovikelloja. Ei kukaan meinannut avata ja alkoi turhauttaa. Sitten eräs ovi aukeni, ja teki mieli karjua ääneen: vanha, valkohapsinen mummeli jonka selkeästi herätin (yö?)uniltaansa. Siinä sitten yritin sopertaa, että kun en löydä monitoimihuonetta, en pressuja ja niitä tarttis. Mummu kertoi oikeaan huoneeseen. No, ei siellä ollut mitään! Takas mummun ovelle. Mummu suostui lainaamaan jotain vahakankaitaansa, mutta halusi vielä käydä katsomassa että eikö tosiaan oo pressuja. 

Vaan olipas - en vaan ollut nähnyt niitä enkä tajunnut, että mun käsitys pressuista oli näemmä toisenlainen kuin näiden remppamiehien. Pressut oli jossain pussukoissa, ja yksi "pressu" oli käsipyyhkeen kokoinen sininen muovihärpäke. Pahoittelin nolona mummulle aiheuttamaani häiriötä, ja eikun vitutuksen vallassa peittelemään kamoja niillä "pressuilla" - niissä esitteissä rappukäytävässä pressut oli sellaisia kuin ne MUN MIELESTÄ on, eli ISOJA. Sain homman kumminkin valmiiksi, ja lähdin miltei yötämyöten sitten toiselle puolelle kaupunkia kisuvahdiksi kuten olin lupautunut/ evakkoon remonttia, koska en halunnut 7:15 herätä siihen että mun oven takana seisoo joukko remppaajia jne. Annoin kissoille ruuan ja kävin suihkussa ja mieli teki helvetisti vetää vitutukseen valkoviini-kännit. En kuitenkaan vetänyt, aloin pelaamaan Sims 3:ta. Pisteet mulle ^^ (tosin valvoin ihan liian myöhään).

TÄNÄÄN sitten oli valokuvailemista. Pidin tassuja ristissä, kun toivoin, että ei sataisi jotta saisi hyvin/hyviä kuvia. Eilinen poppoo oli kipaissut Lempäälässä päin kuvailemassa. Tänään mietittiin että mentäisiin jonnekin autiotalo-alueelle räpsimään, mutta ongelmaksi muodostui se, että kuten esimerkiksi Tampereen vanhalla tulitikkutehtaalla, siellä pörrää paljon "epämääräistä sakkia", ja joihinkin autiotaloihin kuvailemaan meno on riskaabelia koska talot on niin huonossa kunnossa. Mietittiin erilaisia vaihtoehtoja kuvailulle ja mieleen juolahti Pitkäniemen mielisairaalan alue. Kamerat kokoon ja kuvailemaan! Pakkauduttiin punaiseen pakuun ja ajettiin Pispalan Salelle, josta lähdettiin kapuamaan ratakiskojen viertä alapäin Rantatien suunnalle. 

Reitti autiotalolle oli metsäinen ja liukas, mutta päästiin kuitenkin perille. Meinasi tulla jännäkakat vähän pöksyyn, koska oli tunne, että paikalla on joku, mutta onneksi erehdyttiin. Kyseinen autiotalo, jossa kuvailimme, oli melko lähellä Tikkutehdasta sekin. Siellä oli tottakai paljon merkkejä siitä, että siellä joku asuu,ilmeisesti vakituisesti. Löydettiin myös lasten pieni töppönen, likainen mutta kuitenkin hiukan puhtaamman näköinen kuin muut esineet autiotalossa. Jotenkin karmi ajatus, että joku eläisi kodittomana sellaisissa oloissa ja joutuisi altistamaan pienen lapsen sellaiselle määrälle likaa, pölyä ja muuta kamalaa........... O___O Toivotaan että olen väärässä. 

Oli muuten myös jokseenkin hupaisaa, kun mukanamme ollut omaohjaaja Ridge kuumotteli kovasti autiotalolla. Siinä sitten naureskeltiin että "on se hyvä että meillä on tuollainen vaaroja uhmaava starttivalmentaja kun meillä pajan nuorilla ei oo minkäänasteista itsesuojeluvaistoa" :DDDD tykkään kovasti kuvailla tuollaisilla paikoilla ja alueilla, niissä on sitä jotakin, ja niistä saa usein aika makeita kuviakin vaikkei kaksinen kuvaaja olisikaan. 

Autiotalolla pörrättyämme sitten menimme takaisin autolle, ja kyllä tuli siinä viikon liikunnat tehtyä, kun kavuttiin ylämäke takaisin sinne mistä tultiin! Kannatti laittaa mäiskärit jalkaan ballerinojen/korkkareiden sijaan, KERRANKIN olin kenkävalinnassani kaukaa viisas! ;) pakun nokka kohti Nokiaa ja PITKÄÄNNIEMEEN PITKÄÄNNIEMEEEEEEEEEEEEEEEENN! *Särkänniemi-tunnarin melodiaa hyräillen*

Pitkäniemen sairaalaan liittyy tietynlaisia muistoja. Monella meistä sairaala-alue herätti epämääräistä ahdistusta. Se on muuttunut erittäin paljon siitä, kun itse olen siellä viimeksi käynyt vierailemassa. Sairaalan alue on tosi kauniilla paikalla, ja toisella puolen lutakkoa näkyy Nokian Eden. Sinne on istutettu paljon puita ja sairaala itsessäänkin on muistaakseni melko vanha, kauniine rakennuksineen. Sitä pähkäiltiinkin, että miksi nuo paikat ovat niin kauniita, kuitenkin kun siellä viettää aikaa melko paljon sellaiset ihmiset joiden olo on pahimmillaan sanoinkuvaamattoman kauhea. Tiedän itsekin Pitkästäniemestä monta tositarinaa jotka nostattavat niskakarvat pystyyn..... 

Pitkänniemen läheisyyteen meinataan rakentaa kehitysvammaisille jonkinmoinen paikka. Vituttaa ajatus, että "hullut ja vammaiset, yhteiskunnan pohjasakka vaan samalle tontille!". Pitkäniemihän on melko "kaukana kaikesta" sinänsä. Melkein kaikkialla oli jonkinlaisia koneita ja sieltä täältä oli louhittu jotain osia pois. Paikat vaihtuneet. Ei tiedetty, saisiko alueella kuvailla, mutta me pajalaiset olemme pikkuisia anarkisteja ja kuvailtiin silti. Paljon saatiin hyviä kuvia, kengänpohjat täyteen paskaa (siellä oli nurmella aivan helvetillinen määrä eläinten jätöksiä!), ja kuumotuksen hetkiä kun hoitajia potilaslaumoineen käveli ohi, ja Securitaksen autokin ajoi ohi ja melkein kaikilla kamerat roikkumassa kauloilla. Ei kuitenkaan jouduttu hankaluuksiin, vaikkakin muutama pihakeinussa istuva potilas huomasikin kameramme ja puuhamme. Ehdittiin kuitenkin pois ennenkuin tuli sanomista. Hauska kuvailureissu, ja ellei elokuun ekoille viikoille satu valokuvausta, tämä oli viimeinen kuvausreissu pajajaksoni aikana :( 

Tähän loppuun vähän kuvia reissulta, lisää tulee jahka saadaan muidenkin kuvat koneelle! :)) 

TITTIDII!!

Teh autiotalo ja pari pajalaista.

Elämänviisauksia autiotalon seinällä.

Aina joku valvoo jossain.....

Autiotalon viereinen rakennus (varasto?).

(Oletettavasti) Kellarikerrosta.

Autossa, pian lähdössä kohti Pitkääniemeä. 

Ilmeestäni en tiedä, mutta tukka on nyt haalistunut

sellaiseksi "kiva-pinkiksi" :DDD

Kenkulit. Housut melko paskaiset metsikössä rämmiskelystä.

(Takapuolelta vielä paskaisemmat...)

<3 

Kun muut menivät kauppaan, oli eräällä neidillä liikaa aikaa, 

joten heijastus-selfie, olkaa hyvät! 

-------

Pitkänniemen alueelta, läheltä rantasaunaa. 

Veikkaisin, että nuorten potilaiden tekemiä...

Rannasta...

..kuten tämäkin.

Huomenna mennäänkin sitten minigolfia pelaamaan pajalta, ja ensi viikko onkin sitten viimeinen viikko ennen kolmen viikon kesälomaa. :)